Moi!
Nyt sain sitten jo yli 25 lukijaa ja päätin sitten tehdä tämän erikoispostauksen. Kyselyssä tällä hetkellä johtaa Myday-postaus, mutta halusin kuitenkin tehdä tämän harrastuspostauksen, kun mieleeni tulvahti monta ideaa mitä tähän postaukseen voisin tehdä. Teen varmaan MyDayn sitten myöhemmin. Nyt kerron siis taitoluisteluharrastuksestani.
Aloitin taitoluistelemisen 4-vuotiaana. Olen siis luistellut nyt 10 vuotta. Ensimmäiset kilpailuni oli vuonna 2007.
 |
| Tässä kuvassa ollaan tonttuja joulunäytöksessä. Mä olen tuo jonon viimeinen :) |
Vuonna 2007. Oikeanpuoleisessa kuvassa vasemmalla on mun sisko, joka luistelee myös edelleen.
Joulunäytöksessä elämäni ensimmäinen soolo-ohjelma. Taisin olla tässä ehkä 10-v.
Tässä oon 11-12-v.
12-v
Kevätnäytöksessä Tuisku satujen maassa. Esitin Pocahontasta.
Kaudella 2012-2013 (13-v) siirryin SM-noviiseihin ja sain kaksi kilpailuohjelmaa.
Keväällä 2013 kilpailin SM-noviisien SM-kilpailussa, ja sijoituin siellä kolmanneksi. Siskoni Pinja otti neljännen sijan.
Kevätnäytöksessä Helinäkeiju ja Talvililja. Mä olin Talvililja (sinipukuinen).
Mitä luistelu merkitsee mulle?
Luistelu on mulle tosi tärkee asia mun elämässä. Sen vuoksi mä olen uhrannut paljon. Luistelu on myös todella kallis urheilulaji, etenkin kun perheessä luistelee kaksi kilpatasolla olevaa luistelijaa. Kausimaksu on tosi suuri, en nyt muista paljonko, mutta sen lisäksi on vaikka mitä muita kuluja. Kilpailupuvut 150-400€ kpl, ja pukuja tarvitaan aina kaksi. Koreografikulut, nekin muutama sata euroa, kilpailumatkakulut niin Suomessa kuin ulkomaillakin, kilpailujen osallistumismaksu, luistimet n. 800€, jotka yleensä kestää vuoden tai pari. Harjoitusasut, yhdet housut voivat maksaa jopa 60€. Leirit, joita on kesällä aina pari ja keskellä kautta muutamia. Sitten tietysti kaikki tärkeät tavarat, kuten hyppynaru, piruettilusikka, luistinsuojat yms. Luistelu on oikeesti tosi kallista, että oon tosi kiitollinen meidän vanhemmille, että ne on suostuneet tukemaan meidän tärkeää harrastusta.
Luistelu on kivaa ja mä nautin siitä. Mutta se ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista, sillä mullakin niitä huonoja päiviä on. Etenkin nyt vähän kasvettua huomaan, että luistelu ei oo enää samanlaista kun pienenä. Silloin olin vaan että jee onpas kivaa luistella! Mutta nyt kun kilpailen kovatasoisissa kilpasarjoissa, niin nyt täytyy olla aika tosissaan tässä hommassa. Nyt lähiaikoina mulla on ollut aika useesti huonoja päiviä, ei pelkästään fyysisillä taidoilla, vaan myös psyykkisillä. Ajattelu on tässä hommassa todella tärkeetä, milloinkaan ei saa menettää keskittymistään. Mutta niinä huonoina päivinä täytyy vaan miettiä, miks mä luistelen ja miks mä teen tätä. Sen takia, koska mä rakastan luistelua! Siitä ajatuksesta täytyy pitää kiinni, jos meinaa pärjätä.
Laitan tähän loppuun tekemäni luisteluvideon, jonka tekemiseen meni monta tuntia... Toivottavasti pidätte :)
Kiitos jos jaksoitte lukea. Nyt ehkä tiedätte musta vähän enemmän kuin aikaisemmin.
Mitäs piditte tästä postauksesta? :)
