Vihdoin jäälle

Moi!

Olin viime tiistaina lääkärissä, jossa otettiin nilkasta röntgenkuvat ja katottiin missä kunnossa nilkka on. Röntgenkuvista selvisi, että murtuma on nyt onneksi luutunut ja voin siis pikkuhiljaa aloittaa harjoittelun. Oon ollut nyt jäällä tiistaista lähtien, mutta oon tehnyt jäällä pelkästään askeleita ja piruetteja, koska nilkka on vielä vähän kipeä. Hyppimään alan luultavasti silloin, kun nilkka kestää hyppimisen ilman kipua. Ensi viikolla meillä on meidän seurassa ohjelmakatsastukset, jossa teen mun uuden lyhytohjelman ilman hyppyjä. Kovin montaa kertaa tota lyhytohjelmaa en oo vielä ehtinyt tekemään, joten siinä on vielä treenaamista. 

Aiemmin keväällä sanoin, että kilpailisin tulevalla kaudella SM-senioreissa, mutta näiden loukkaantumisten jälkeen päätin sittenkin jäädä SM-junioreihin. Mietin junnuihin jäämistä jo ennen tätä nilkkamurtumaa, koska mun päkiä- ja polvivaivat olivat häirinneet mun harjoittelua, joten taidot eivät olleet silloin kovinkaan hyvät. Mun ensimmäinen kisa tällä kaudella on luultavasti toinen valintakilpailu, jossa mun tavoitteena on saavuttaa SM-kisapaikka. Sen jälkeen ennen SM-kilpailuja mulla on yksi ulkomaankisa Budapestissä.

Kuukausi ilman luistelua

Moi!

Kohta on jo kuukausi täynnä siitä päivästä, kun viimeksi olin jäällä. Mulla ei oo ikinä ennen ollut tämmöstä tilannetta, että käyn koulussa mutta en treeneissä (paitsi keväisin kun meillä on kahden viikon loma treeneistä). Ekat kaks viikkoo oli kivaa aikaa kun alkoi koulu uudessa lukiossa ja kaikki oli eri tavalla kuin ennen, enkä silloin vielä juurikaan kaivannut luistelua. Mutta nyt kun oon ollut kohta neljä viikkoa poissa treeneistä, niin oon alkanut jo vähän kyllästymään tähän "lomailuun" ja tekis mieli mennä taas treenaamaan. Mä pystyn kuitenkin tällä hetkellä pyöräilemään ja tekemään lihaskuntoa, mutta olis kiva tehdä välillä jotain muutakin. Silloin kun en urheile ja löhöilen sohvalla, musta tuntuu että en pysty rentoutumaan niin hyvin, koska mulla tulee huono omatunto kun ajattelen sitä että just nyt ne muut treenaavat siellä hallilla ja mä vaan löhöilen sohvalla. On tää vaikeeta :D

Kävin viime viikolla fysioterapeutilla, joka antoi mulle ohjeita jalan kuntoutukseen. Nyt pystyn kävelemään ilman keppejä, ja saan ilmalastan pois luultavasti noin viikon päästä. En tiedä vielä milloin pääsen takaisin jäälle, sillä se riippuu siitä, milloin nilkka on kunnossa.

Mun vapaa-aika on kulunut pääosin läksyjä tehdessä, Frendejä katsellessa sekä fysioharjoituksia tehdessä. Oon käynyt myös pariin kertaan hallilla kattomassa meidän ryhmäläisten treenejä.

Tein yksi päivä välipalaksi "tuorepuuroa", eli laitoin siihen jogurttia, banaania, ananasmurskaa, kaurahiutaleita ja kuivattuja hedelmiä. Tuli oikeestaan aika hyvää (ja terveellistä ainakin)! Ohjeen sain meidän maajoukkueen ravintoterapeutilta.

Tänä vuonna jokainen maajoukkuelainen sai itselleen Biancaneven valmistaman harjoituspuvun ja pukupussin. Toi pukupussi on mun mielestä tosi kiva kun siinä lukee oma nimi, ainakin erottaa omansa! Pukua on tarkoitus käyttää kisaharkoissa, ja sen sisään on kiinnitetty sykemittari, jolla voi sitten mitata oman sykkeensä (aika kätevää!).

Tässä vielä pari kuvaa mun kännykästä.

1. Koulun jälkeen / 2. Tein yks päivä makaronisalaattia / 3. Tunnelmavalaistus parvekkeella lauantai-iltana / 4. Jos ootte miettineet, että miltä se ilmalasta näyttää, niin tämmönen se siis on! Se on siis tommonen tarroilla kiinnitettävä, joten sen voi ottaa pois ja laittaa takaisin paikoilleen helposti.

Just nyt mulla ei oo mikkään maailman parhaimmat fiilikset, kun kurkku on vähän kipee ja huomenna aamulla mulla on hammaslääkäri. En haluu tulla kipeeks, enkä haluu mennä hammaslääkäriin, vihaan hammaslääkärikäyntejä! :D