Haasteena arki, taitoluistelu ja bloggaaminen

Kuvat: Mika Suvanto, Vaatteet: Mia-Tuote

Kävin kesällä yhtenä aamuna ottamassa kuvia valokuvaaja Mika Suvannon kanssa täällä Tampereella. Mielestäni kuvat onnistuivat hyvin, vaikka olikin vähän viileä, sillä kello oli vasta seitsemän aamulla, kun aloitimme kuvaukset. Voi olla, että saatan vielä tässä syksyllä käydä Mikan kanssa ottamassa lisää jotain kuvia, sillä sen verran hyvät kokemukset näistä kuvauksista jäi mulle.

Tällä hetkellä mun elämä on tosi kiireistä. Kolmas vuosi lukiossa on lähtenyt käyntiin ja treenejä on monta kertaa viikossa aamuisin ja iltaisin. Välillä mulle on tullutkin sellainen tunne, että miten mä jaksan tätä kaikkea? Viime päivinä mä oon ollut jonkin verran stressaantunut ja ahdistunut ja mun itseluottamus on ollut heikko, ja treeneissä on mennyt jo pitkään huonommin kuin yleensä, joten valmentajat sanoivat mulle, että mun kannattaisi nyt ottaa pieni aikalisä. Olen ollut nyt siis pari päivää poissa harjoituksista ja selvitellyt ajatuksiani, ja huomenna mun olisi taas tarkoitus palata jäälle. Pitkää taukoa treeneistä en halua pitää, sillä haluan  pysyä kunnossa ja pitää taitoni tallessa. Mutta sitä mun täytyy vielä pohtia, että pystynkö oikeasti harjoittelemaan näin montaa kertaa viikossa ja samaan aikaan käydä koulua, ilman että oikeasti palan loppuun. Luistelu on asia, jota rakastan ja nautin tehdä, enkä ollenkaan haluaisi, että luistelu ja koulu aiheuttaisi sen, että mun arki olisi pakonomaista, ahdistavaa ja joka viikko aina samanlaista. Vaikka töitä on tehtävä, pitäisi tästä kaikesta silti kuitenkin pystyä nauttimaan. 

Välillä mietin myös ehkä liiankin usein sitä, mitä ihmiset musta ajattelevat, kun teen jotakin. Esimerkiksi tää blogin pitäminen on sellainen asia, mitä pohdin usein. En tunne juuri ketään luistelijoita, jotka kirjoittaisivat blogia, eikä melkein kukaan kavereistani tai tuttavistanikaan omista blogia, joten helposti alan itse miettiä, että onko tämä kaikki jotenkin "turhaa" ja "outoa" puuhaa muiden mielestä, ja että mitä kaikki musta oikein ajattelee, kun teen jotakin sellaista, mitä moni muu ei tee. Ehkä myös senkin takia tänne blogiin kirjoittaminen on vähentynyt mulla nyt vuosi vuodelta. 

Nilkkani on parantunut hyvin, ja heinäkuun viimeisellä viikolla pystyin harjoittelemaan jäällä kaikkia kolmoishyppyjä. Teippaan vielä kuitenkin nilkkani urheiluteipillä jäätä varten ja oheisissa käytän nilkkatukea. Jäällä tuntuu siltä, kuin olisin joutunut aloittamaan kaiken alusta, sillä hyppyjeni tekniikka mulla on aika pahasti edelleen hakusessa. Olen päässyt nyt muutamia kertoja myös niitä vaikeimpia kolmoishyppyjä, mutta kaikissa hypyissä toistovarmuuteni on vielä niin heikko, että kisakuntoon päästäkseni on mun tehtävä paljon töitä.

 Mutta ehkä se tästä vielä lähtee, kunhan muistan olla stressaamatta liikaa ja antaa aikaa itselleni.