Epäonnea matkassa

kuva: Kari Luukkonen

Musta tuntuu että oon viime aikoina lähes joka postauksessa täällä blogissa valittanut vastoinkäymisistäni ja siitä, kuinka asiat eivät mene niin kuin pitäisi. Mutta mun on pakko kertoo näistä asioista, koska tämmönen tää mun elämä on tällä hetkellä. Olishan se aika tyhmää kertoo vaan kaikista kivoista ja onnistuneista asioista, sillä silloinhan kaikki sais ihan väärän kuvan mun todellisesta elämästä. Toivottavasti kuitenkin jaksatte lukee tätä blogia näistä kaikista "ei niin kivoista" postausaiheista huolimatta. Nyt kerron teille mun yhdestä todella suuresta vastoinkäymisestä, joka tapahtui mulle viime torstaina.

Torstaina mun uudet luistimet vihdoin saapuivat ja sain ottaa ne heti samana päivänä käyttöön. Koska mulla oli ollut jo yli viikon verran päkiä kipeä, niin en hyppinyt jäällä ollenkaan (enkä hyppinyt alkuviikostakaan ollenkaan). Joten tein siis jäällä askeleita, piruetteja, hioin ohjelman koreografioita ja tietysti totuttelin uusiin luistimiin. Mulla olisi ollut seuraavan viikon keskiviikkona maajoukkueen ohjelmakatsastusleiri, mutta päätettiin jäällä valmentajan kanssa, että mun kannattaisi mennä ennen leiriä lääkärille päkiävaivan vuoksi ja sen jälkeen miettiä, kannattaisiko mun osallistua leirille ollenkaan.

Olin tehnyt jäällä jo lyhytohjelmani, ja sen jälkeen hioin vapaaohjelman siirtymiä. Tein mun vapaaohjelmassa olevaa tanssikohtausta, johon kuuluu jalanheitto, jossa seison toisella jalalla kärkipiikeillä, joten se ei oo ihan helppo. Jalanheitto meni jotenkin huonosti ja kaaduin sen. Kaatuessani mun nilkka vääntyi todella pahasti, ja jouduin kutsumaan lähellä olevan luistelukaverini auttamaan mut pois jäältä. Nilkka oli tosi kipeä, enkä voinut astua sille.

Melkein suoraan treeneistä mentiin äidin kanssa Acutaan (sairaalaan). Acutassa otettiin magneettikuvat, mutta lääkäri ei nähnyt nilkassa mitään murtumia. Lääkäri epäili, että mulla olisi joku tosi lievä revähdys siinä nilkassa, joten en tarvitsisi keppejä. Kokeilin kävellä ja pystyin kävelemään hitaasti, vaikka se sattuikin.

Perjantaina kahdentoista aikaan meille tuli soitto, että nilkasta löytyikin joku pieni murtuma, ja että joudun tulemaan kipsattavaksi. Niimpä me lähdettiin taas Acutaan. Nyt joudun pitämään kipsiä kahden viikon ajan, jonka jälkeen jalkaan laitetaan ilmalasta seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Kun ilmalasta otetaan pois, otan urheiluun käyttöön puoleksi vuodeksi sivuttaissuuntaista vääntöä estävän tukisiteen. Kepit saan luultavasti pois kahden viikon päästä.